Matkailu

Matkailu
MATKAILU

HYVINVOINTI

HYVINVOINTI
HYVINVOINTI

YRITTÄJYYS

YRITTÄJYYS
YRITTÄJYYS

Lahnajärvi ennen ja nyt


Minä ja isä Lahnajärvellä 1983.
Kävimme juhannuksena Lahnajärvellä, tuolla lapsuuteni suosikkipaikassa. Kesän parhaita muistoja oli reissut Lahnajärven vesipuistoon. Sinne on avattu ravintolan lisäksi nyt myös vesipuisto. Paikka on ollut vuosia suljettuna. Odotukset olivat korkealla. Mielikuvissani oli uuden karhea vesipuisto ja olin aivan innoissani. Halusin tarjota lapsilleni samoja fiiliksiä, kuin itse olen saanut sieltä.

Laitoimme auton parkkiin ison perävaunun viereen ihan pääovien viereen. Kaivoin samalla kassia kävellessäni perävaunun takaa kohti pääovia. Käyntini alkoi kompastumisella vaunun peräkoukkuun. Ai hemmetti, että sattui. Oma vika että kaivoin kassia samalla, kun nousin autosta. Onneksi ei ollut vauva sylissä. Ehkäpä vaunun olisi voinut laittaa syrjempään, sillä varmasti moni muukin saattaa kompastua yllättävään esteeseen. Varsinkin lapset. Edelleen pari viikkoa käynnistä on sääri mustelmilla ja kipeä.







Olen käynnin jälkeen ristiriitaisin tunnelmin. Olisin niin halunnut kirjoittaa ylistävän postauksen, mutta pakkohan se on kertoa todelliset tuntemukset. En oikein osaa pukea sanoiksi fiiliksiä ja se on harvinaista. Tavallaan paluu 80-luvulle, mutta silloin kaikki oli uutta ja hienoa. Paikalla on tavoiteltu varmasti retrohenkeä ja osittain tavoite on saavutettu. Ravintola oli kuitenkin aika epäsiisti ja asiakaspalvelu ainakin meidän kohdalta heikkoa. Henkilökunta oli nuorta, mutta mikä siinä on, että esimerkiksi Kreikassa nuoretkin osaavat yleensä asiakaspalvelun loistavasti, mutta Suomessa sellaiseen törmää harvemmin?



Kuvastaako tämä jäätelötötterö paikan mennyttä loistoa? Ravintoloitsija on pyytänyt heti palautetta ja sitä sitten annoin. Kysyin kassalta onko tämä jäätelö hänestä ihan ok ja 4€ arvoinen. Hän sanoi että jäätelö loppui koneesta kesken eikä voi asialle mitään. Anteeksi miten niin et voi asialle mitään? Miksi et laittanut suoraan sitä uutta jäätelöä tötteröön, vaan myit keskeneräisen version? Sain uuden jäätelön, joka oli ulkonäöllisesti samaa luokkaa, mutta hieman isompi. Jäätelönautintoon vaikuttaa maun lisäksi myös ulkonäkö. Joko Ingmanin koneessa oli jotain vikaa tai sitä ei osattu käyttää. En jaksanut vääntää asiasta enempää.



Ravintolassa oli 80-luvun henkeä tupakansavua myöten, joka leijaili terassilta sisälle. Aidot kalusteet ja esimerkiksi baarin sisustus oli täyttä kasaria. Terassin portaikko oli aitouden lisäksi vaarallinen. Paikka varmaankin palvelee lähialueen kuppilana ihan hyvin, mutta matkailukohteena profiloitumiseen on vielä aika paljon matkaa. Tuohon kuvassa oikealla olevaan viritykseen kompastuin.







Nostan hattua yrittäjille, jotka haluavat herättää paikan henkiin. Homma ei varmasti ole helppoa ja pääomia tarvitaan. Vesipuistoa luotsaa erittäin sympaattisen oloinen herrasmies. Ravintolayrittäjää en nähnyt henkilökohtaisesti. Kun on joku mielikuva paikasta niin todellisuus saattaa herättää aluksi negatiivisia mielikuvia. Väkisinkin vertaa nykyisyyttä menneisyyteen. Vesiliukumäet olivat aikamoisia viritelmiä ja ainakin moni lapsista käveli ne läpi, koska liukuminen ei onnistunut. Vanhat altaat olivat hauskat. Tumma järvivesi näytti altaissa aluksi oudolta, mutta yrittäjä kertoi monien pitävän järvivettä parempana, kuin kemikaaleilla kyllästettyä vettä. Vesi vaihtuu tiuhaan. Paikassa oli erilaisia pomppulinnoja ja leikkipisteitä. Meidän lapsuudessa ei sellaisia ollut. Tavallaan paikka oli jotenkin sympaattinen. Sympaattisuutta lisäsi yrittäjän mukava persoona. Ymmärrän täysin, että Suomen lyhyen ja epävakaisen kesän osalta suuret investoinnit eivät ole välttämättä järkeviä. Jos rahalla ei olisi väliä näkisin kauniissa järvimaisemassa ympärivuotisen kylpylän, jossa olisi mahdollisimman alkuperäisen oloinen vesipuisto, mutta uusin materiaalein. Ravintolan henkilökunnan osalta kannattaisi panostaa asiakaskokemuksen parantamiseen ja tilan siisteyteen. Ruoasta en osaa sanoa juuri mitään. Aika rasvamättöä se näytti olevan eli suurelle osaa suomalaisista toiminee hyvin. Ehkä listoilta löytyy joku salaatti meikäläisen tapaisille ituhipeille.





Mutta mikä on tärkein mittari mennäänkö Lahnajärvelle uudestaan. Tietysti lasten mielipide. Vanhin serkuista 7-vuotias poika tykkäsi. Myös 4-vuotiaat viihtyivät ihan hyvin tunnin ajan. Lapsilta sisäänpääsy on 15€ ja aikuiselta 5€. Nelihenkisen perheen hintalappu tälle kokemukselle sisäänpääsyn osalta on 40€. Onko se sen arvoista, vaikea sanoa. Tällä kertaa tuntui ihan kivalta tukea yrittäjää, sillä yritteliäisyyttä tämä maa kaipaa.











Ei kommentteja