Matkailu

Matkailu
MATKAILU

HYVINVOINTI

HYVINVOINTI
HYVINVOINTI

YRITTÄJYYS

YRITTÄJYYS
YRITTÄJYYS

Kuopuksen pettymyksiä, esikoisen uhmaa ja äidin hermot koetuksella


Yksivuotias utelias vesseli on juuri oppinut kävelemään. Miten kätevästi sitä pääseekään nyt neljävuotiaan isoveljen lelujen kimppuun. Tässä on vain yksi mutta. Isoveli ei halua ja silloin kun kyseessä on vaikkapa pienet legot ei äitikään halua. 


Höpsöttelyä Snapchatilla ja johan on taas hauskempaa
Isoveli on tarhasta lomalla 6 viikkoa. Tämä tarkoittaa kymmeniä konflikteja päivittäin veljesten välillä. Huutoa, itkua ja tönimistä. Onneksi välillä voidaan olla eri kerroksissa. En ymmärrä miksi isoveli ei halua leikkiä legoillaan omassa rauhassa, vaan väkisin tunkee pikkuveljen viereen. Ja sota on valmis. Taas. Taas. Taas. Leluista kiistelyn välillä alkaa riehunta. Kauhea älämölö. Isoveli ei osaa varoa pientä, vaan luulee hänen kestävän painia ja tyynysotaa. No hyvinhän hän näyttää kestävän, mutta äiti ei kestä. Lasken tunteja miehen kotiin tuloon. Lasken päiviä tarhan alkuun. Huomaan, että arki on paljon helpompaa lasten kanssa matkoilla, kuin kotona. Joidenkin mielestä lasten kanssa on raskasta matkustella. Minusta ei.


Kauan uhmaikä oikein kestää?

Isoveljen uhmaikä on kestänyt kauan. Mielestäni se alkoi vuoden iässä. Miten tuo pieni ihminen voikin olla niin omapäinen ja sisukas? Toisaalta kuopus ei vaikuta ainakaan yhtään helpommalta tapaukselta. Yritän ajatella, että näistä ominaisuuksista on hyötyä aikuisena. Isän mukaan luonne on äidiltä peritty. Päiväkodissa esikoinen käyttäytyy paremmin, vaikka kovatahtoinen hän sielläkin on. On mukava lukea Hyve-keskustelun raporttia avuliaasta, empaattisesta ja mielikuvitusta omaavasta positiivisesta pienestä miehestä. Kyllähän hän on aivan ihana suloinen empaattinen poitsu, vaikka asennetta riittää. Rakas pieni sisupussi.



Liian löperö kasvattaja

Olen ollut liian löperö kasvatuksen suhteen ja se kostautuu nyt. Pitäisi pitää tiukemmin kiinni rajoista. Olimme juuri fudiskoulussa ja poitsu omaan tyyliinsä sooloili välillä ja halusi ottaa eväitä, vaikka ei ollut evästauko. Olisi pitänyt vaan olla tiukkana, eikä antaa napsia koko ajan eväitä. Leluja en sentään antanut viedä kentälle ja huudosta huolimatta pysyin rauhallisena (kerrankin). Joku äiti kommentoi vieressä "tosi hyvin hoidit tilanteen. Tiedän miten vaikeaa on luovia uhmaikäisen kanssa ja sulla on tossa vielä toi pienikin". Kannustus tuntui hyvältä, sillä en todellakaan koe aina pärjääväni kovin hyvin uhmaikäisen kanssa. Olen imettänyt nyt yli vuoden öisinkin lapsentahtisesti ja jokainen pätkäunia nukkuva voi ehkä samaistua tilanteeseen. Huudon ja kiukuttelun sietäminen ei ole tällä hetkellä kovin korkealla tasolla. Vaikka olenkin muuten energinen ja iloinen sekä jaksan tehdä päivittäin töitä en jaksa kuunnella kiukuttelua. Kasvun paikka minulle.



Tarvitsen omaa tekemistä

Rehellisyyden nimissä kärsivällisyyteni on ollut kesällä koetuksilla. Miehelläni oli vain 2 viikon kesäloma ja olen ollut pääasiassa yksin lasten kanssa. Kaikki läheiset ystävät perheineen ovat reissanneet ja lomailleet. Onneksi meillä on syksyllä kuukauden päivät yhteisiä reissuja tiedossa, kun mies viettää isäkuukautta. Joka päivä mietin, miten joku jaksaa olla kotiäiti. Nostan hattua kaikille kotiäideille, etenkin yksinhuoltajille. Se vaatii hermoja. Se, että kaipaan elämääni omaa tekemistä, joka minun tapauksessa tarkoittaa yrittäjyyttä ja luottamustehtäviä ei vähennä rakkauttani lapsiin. Päinvastoin nämä omat tekemiset meidän tapauksessa tarkoittaa onnellisempaa äitiä, joka on lasten etu. Tiedän etten ole yksin ajatuksineni. Moni tuttu on aloittanut täyspäiväiväiset työt lapsen ollessa muutaman kuukauden. Yleensä isä on jäänyt tällöin hoitamaan lasta. Itse yritän säätää tässä samalla töitä vaikka kuopus on kotona. Kuopus menee tarhaan 1,5 vuotiaana kuten isoveljensäkin. Syvä kumarrus upealle päiväkodille. Aivan ihana paikka, jossa on hyvä tunnelma. Jos syksyllä ei olisi tiedossa useita matkoja voisi v-aste olla tämän kesän jäljiltä hieman koholla. Lapset ovat pieniä vain hetken ja varmasti muistelen tätä kesää myöhemmin lämmöllä. Nyt se tuntuu jokseenkin rankalta.

Monilla perheillä on paljon raskaampaa

Samaan aikaan tiedostan täysin, että ei saisi valittaa turhasta. Meillä on kaikki hyvin juuri nyt. Koska olemme kuitenkin kaikki ihmisiä on luonnollista, että välillä palaa pinna ja tulee huudettua, kuten Anna Perhokin toteaa Vauvalehden blogissaan. Monilla perheillä on paljon raskaampaa ja vakavia asioita meneillään. Haluankin lähettää tsemppiajatuksia ja virtuaalihaleja Together we make a Family blogin perheelle, jossa 3-vuotias tyttö taistelee syöpää vastaan.
2

Ilmalämpöpumpun asennus mökille


Ilmalämpöpumppu, eikö kuulostakin epäesteettiseltä sisustusratkaisulta? Pumppu sanana antaa kuvan jostain möhkäleestä, joka pumppaa lämpöä taloon. No todellisuudessa näkyvä osa on valkoinen laatikko katon rajassa, johon ei oikeastaan edes kiinnitä huomiota. Laitteen asennus on nopeaa ja hinnat kohtuullisia.


Pääsimme mukaan Lämpöykkösen, Blogirinki Median ja United Screensin kampanjaan ja asennutimme mökille ilmalämpöpumpun. Ilmälämpöpumpusta oli sinällään jo kokemusta. Cannesin loma-asunnossamme on ilmalämpöpumppu, kuten myös mökillä. Mökillä laite tosin lämmitti vain osaa yli 100 neliöisestä talosta. Meidän päätyyn asti lämpö ei riittänyt. Siksi olikin mahtavaa, kun pääsimme mukaan tähän kampanjaan. Aiemmin meidän päädyn lämmitys oli vanhojen irtopatterien varassa. Ne olivat epäkäytännölliset ja veivät turhaan lattiatilaa. Kävelemään opetteleva taapero oli koko ajan räpläämässä niitä.


Ilmalämpöpumput säästävät energiaa

Suuri syy monille ilmalämpöpumpun hankkimiseen lienee energian säästö. Meille asennettu malli on Toshiba Arctic 25. Laitteella on markkinoiden paras hyötysuhde lämmitettäessä ja jäähdytettäessä. Myös kompressorin eri pyörimisnopeuksilla. Toshiba Arctic on erittäin tehokas ilmalämpöpumppu laajemmalla tehoalueella ja suuremmalla lämmitysteholla.



Energiatehokkuus kasvaa, kun laitteen virrankulutus säädetään 75 tai 50:een prosenttiin. Sekä ulko- että sisäyksikkö ovat markkinoiden hiljaisimpia. Ilmansuodatusmekanismi raikastaa ilman ja tekee huoneilmasta terveellisempää. Plasma ionisuodattimen negatiivisesti varautuneet ionit tuhoavat savun, pölyn ja hiukkaset. Kondenssivesi poistaa nekin epäpuhtaudet kennosta, joita suodattimet eivät pysty suodattamaan. Kennostossa on vettä hylkivä pinnoite.

Laitteen avulla on enemmän mahdollisuuksia ennakoida viikon kelejä. Toshiba Arcticissa on viikkoajastin, jossa on neljä erilaista asetusta päivää kohden sekä seitsemän asetusta viikon jaksolle. Käyttämällä lämpöpumppua talviaikana ylläpitolämmityksellä sisälämpötila voidaan pitää 5-13 asteessa. 

Pientä pintaremonttia samalla

Työlistalla on ollut seinien maalaus mökin päädystä jo parin vuoden ajan. Olimme saaneet maalatuksi vain makuutilan puolen ja nyt ilmalämpöpumpun asennus sai vauhtia remonttiin. Ikkunat mökkiin vaihdettiin tänä vuonna kattoremontin lisäksi. Mökki on kolmisenkymmentä vuotta vanha ja vanhempieni rakentama. Meidän pääty on sisustettu retrohenkeen ja lempivärini turkoosi näkyy Jaffa-verhoissa. Pöytä on aitoa 50-lukua. Värikkäät räsymatot tuovat hauskaa ilmettä tilaan. Paikka on minulle rakas ja on ihana viettää aikaa siellä nyt myös omien lasten kanssa.

Kurkkaa muita kampanjapostauksia täältä






1

Vauvavuosi loppusuoralla - Töitä ja lapsentahtista imetystä


Aika kuluu niin vauhdilla. Rakas kuopuksemme täyttää pian vuoden ja esikoinen neljä. Pohdin 8kk iässä yöimetysten lopettamista, mutta edelleen vuoden kohdalla imetän pojan halujen mukaan myös öisin. Aamuöisin roikutaan enemmän tissillä. Esikoisen kohdalla olin samaan aikaan aika uupunut, mutta nyt jaksan paljon paremmin. Vaikka olen jo yli nelikymppinen olo on kyllä, kuin kolmekymppisellä. En tarvitse päiväuniakaan. Suuri syy on varmasti käyttämilläni ja edustamillani lisäravinteilla Balance öljyllä, Xtender vitamiinilla ja LeanShake ateriankorvikkeella. Tajusin juuri etten ole syönyt ainoatakaan antibiottikuuria aloitettuani tuotteiden käytön kohta kaksi vuotta sitten. Sitä ennen sairastin monta kertaa vuodessa keuhkoputkentulehduksia. Fiilikseen vaikuttaa myös intohimo tekemääni suoramyyntityötä kohtaan ja positiivinen tiimi sen parissa. On niin ihanaa tehdä töitä tässä porukassa ja läheisten ystävien kanssa. Auttamisen kulttuuri on voimakas.

Vauhtia ja kovaa tahtoa

Poitsu lähti kävelemään 11 kuukauden iässä ja vauhti on vähintään yhtä kova, kuin esikoisella samaan aikaan. Esikoinen tosin liikkui karhunkävelyllä saman ikäisenä. Meillä on kaksi aktiivista ja erittäin kovatahtoista poitsua. Kehen lie tulleet... Vaikka sanoja ei vielä tule kuopus osaa ilmaista vahvasti mitä haluaa. Hän seisoo tomerana vasen sormi pystyssä ja mölisee tehostaen viestin perille menoa pullistellen ylävartaloa. Selkeä suurten lavojen mies. Esikoisella on ollut voimakas uhmakausi, joka on koetellut hermoja. Nämä herrat eivät ainakaan jää mielipiteineen taustalle ja se on minusta hyvä.

Kaksi leijonaa :)

Kokenut matkamies vuoden iässä

Vuoden aikana on matkusteltu paljon. Kuopus on ollut kuudessa eri maassa sekä Lapissa ennen 1-vuotispäivää. Pyhätunturi, Ibiza, Tukholma, Thaimaa, Cannes, Kreeta ja Oslo on nähty. Matkailu osiosta voi kurkkia meidän reissuja.

Kuopus on nauravainen persoona.

Töitä vauva kainalossa

Olen kasvattanut samaan aikaan Zinzinon suoramyyntibisnestä ja tiimiäni on kohta jo 10:ssä maassa. Oikeastaan tämä homma ei edes tunnu työltä. Se on lifestyle, jota rakastan. Tiimipaltsuja voidaan viettää vaikkapa aurinkoisella rannalla harrastaen samalla hauskoja juttuja. Tavataan kivoja ihmisiä ja autetaan ihmisiä voimaan paremmin terveyden osalta sekä taloudellisesti. Jos joku luulee, että kiintymysvanhemmuutta harjoittavat eivät muuta tee, kuin hoida lapsia tässä yksi toisenlainen esimerkki. Olen samaan aikaan hoitanut myös luottamustehtäviäni Työväenopistossa, LähiTapiolassa, Työeläkeyhtiö Elossa ja Isolta Oy:ssä. Tietysti seuraan tarkasti myös tapahtumatoimistomme Eventgardenin asioita ja Kipasun sisustussuunnitteluprojekteja olen ottanut vastaan pari. Äitini hoitaa yritystemme hallinnon, joten paperihommia en joudu tekemään. Äitini on suuri apu lasten kanssa myös. Mieheni on ollut taustatukena eventeillä, jotka ovat siis isoja koulutustapahtumia. Kuopus on päässyt aina maitobaariin halutessaan kesken koulutusten. Tämä kaikki mahdollistaa monipuolisen tekemisen ja äitiyden yhteensovittamisen. Tulisin hulluksi jos minun pitäisi olla vain kotiäitinä. Olen parempi äiti, kun saan tuottaa taloudellista toimeliaisuutta samaan aikaan. Onnelliset vanhemmat = onnelliset lapset.

Saan tehdä töitä ja matkustella rakkaiden ystävien kanssa. Tässä ollaan Oslossa.

Ihana kesäpäivä tiimin kanssa meren rannalla.


1

Lahnajärvi ennen ja nyt


Minä ja isä Lahnajärvellä 1983.
Kävimme juhannuksena Lahnajärvellä, tuolla lapsuuteni suosikkipaikassa. Kesän parhaita muistoja oli reissut Lahnajärven vesipuistoon. Sinne on avattu ravintolan lisäksi nyt myös vesipuisto. Paikka on ollut vuosia suljettuna. Odotukset olivat korkealla. Mielikuvissani oli uuden karhea vesipuisto ja olin aivan innoissani. Halusin tarjota lapsilleni samoja fiiliksiä, kuin itse olen saanut sieltä.

Laitoimme auton parkkiin ison perävaunun viereen ihan pääovien viereen. Kaivoin samalla kassia kävellessäni perävaunun takaa kohti pääovia. Käyntini alkoi kompastumisella vaunun peräkoukkuun. Ai hemmetti, että sattui. Oma vika että kaivoin kassia samalla, kun nousin autosta. Onneksi ei ollut vauva sylissä. Ehkäpä vaunun olisi voinut laittaa syrjempään, sillä varmasti moni muukin saattaa kompastua yllättävään esteeseen. Varsinkin lapset. Edelleen pari viikkoa käynnistä on sääri mustelmilla ja kipeä.







Olen käynnin jälkeen ristiriitaisin tunnelmin. Olisin niin halunnut kirjoittaa ylistävän postauksen, mutta pakkohan se on kertoa todelliset tuntemukset. En oikein osaa pukea sanoiksi fiiliksiä ja se on harvinaista. Tavallaan paluu 80-luvulle, mutta silloin kaikki oli uutta ja hienoa. Paikalla on tavoiteltu varmasti retrohenkeä ja osittain tavoite on saavutettu. Ravintola oli kuitenkin aika epäsiisti ja asiakaspalvelu ainakin meidän kohdalta heikkoa. Henkilökunta oli nuorta, mutta mikä siinä on, että esimerkiksi Kreikassa nuoretkin osaavat yleensä asiakaspalvelun loistavasti, mutta Suomessa sellaiseen törmää harvemmin?



Kuvastaako tämä jäätelötötterö paikan mennyttä loistoa? Ravintoloitsija on pyytänyt heti palautetta ja sitä sitten annoin. Kysyin kassalta onko tämä jäätelö hänestä ihan ok ja 4€ arvoinen. Hän sanoi että jäätelö loppui koneesta kesken eikä voi asialle mitään. Anteeksi miten niin et voi asialle mitään? Miksi et laittanut suoraan sitä uutta jäätelöä tötteröön, vaan myit keskeneräisen version? Sain uuden jäätelön, joka oli ulkonäöllisesti samaa luokkaa, mutta hieman isompi. Jäätelönautintoon vaikuttaa maun lisäksi myös ulkonäkö. Joko Ingmanin koneessa oli jotain vikaa tai sitä ei osattu käyttää. En jaksanut vääntää asiasta enempää.



Ravintolassa oli 80-luvun henkeä tupakansavua myöten, joka leijaili terassilta sisälle. Aidot kalusteet ja esimerkiksi baarin sisustus oli täyttä kasaria. Terassin portaikko oli aitouden lisäksi vaarallinen. Paikka varmaankin palvelee lähialueen kuppilana ihan hyvin, mutta matkailukohteena profiloitumiseen on vielä aika paljon matkaa. Tuohon kuvassa oikealla olevaan viritykseen kompastuin.







Nostan hattua yrittäjille, jotka haluavat herättää paikan henkiin. Homma ei varmasti ole helppoa ja pääomia tarvitaan. Vesipuistoa luotsaa erittäin sympaattisen oloinen herrasmies. Ravintolayrittäjää en nähnyt henkilökohtaisesti. Kun on joku mielikuva paikasta niin todellisuus saattaa herättää aluksi negatiivisia mielikuvia. Väkisinkin vertaa nykyisyyttä menneisyyteen. Vesiliukumäet olivat aikamoisia viritelmiä ja ainakin moni lapsista käveli ne läpi, koska liukuminen ei onnistunut. Vanhat altaat olivat hauskat. Tumma järvivesi näytti altaissa aluksi oudolta, mutta yrittäjä kertoi monien pitävän järvivettä parempana, kuin kemikaaleilla kyllästettyä vettä. Vesi vaihtuu tiuhaan. Paikassa oli erilaisia pomppulinnoja ja leikkipisteitä. Meidän lapsuudessa ei sellaisia ollut. Tavallaan paikka oli jotenkin sympaattinen. Sympaattisuutta lisäsi yrittäjän mukava persoona. Ymmärrän täysin, että Suomen lyhyen ja epävakaisen kesän osalta suuret investoinnit eivät ole välttämättä järkeviä. Jos rahalla ei olisi väliä näkisin kauniissa järvimaisemassa ympärivuotisen kylpylän, jossa olisi mahdollisimman alkuperäisen oloinen vesipuisto, mutta uusin materiaalein. Ravintolan henkilökunnan osalta kannattaisi panostaa asiakaskokemuksen parantamiseen ja tilan siisteyteen. Ruoasta en osaa sanoa juuri mitään. Aika rasvamättöä se näytti olevan eli suurelle osaa suomalaisista toiminee hyvin. Ehkä listoilta löytyy joku salaatti meikäläisen tapaisille ituhipeille.





Mutta mikä on tärkein mittari mennäänkö Lahnajärvelle uudestaan. Tietysti lasten mielipide. Vanhin serkuista 7-vuotias poika tykkäsi. Myös 4-vuotiaat viihtyivät ihan hyvin tunnin ajan. Lapsilta sisäänpääsy on 15€ ja aikuiselta 5€. Nelihenkisen perheen hintalappu tälle kokemukselle sisäänpääsyn osalta on 40€. Onko se sen arvoista, vaikea sanoa. Tällä kertaa tuntui ihan kivalta tukea yrittäjää, sillä yritteliäisyyttä tämä maa kaipaa.











0