Matkailu

Matkailu
MATKAILU

PERHE

PERHE
PERHE

YRITTÄJYYS

YRITTÄJYYS
YRITTÄJYYS

Luomusynnytys - ylpeyden aihe vai silkkaa hulluutta?


Vihdoinkin hän on täällä. Ihana ja ihmeellinen poikamme. Hän syntyi Elastisen laulaessa "Laulu lähtee duurilla, mä synnyin hymy huulilla". Fyysisesti tämä raskaus oli neljä kuukautta kestäneiden supistusten ja ennenaikaisen synnytyksen riskin takia rankka. Päivystyksessä tuli käytyä säännöllisesti. Tilannetta ei helpottanut vilkas 3-vuotias, joka tarvitsee aktiviteetteja ja jatkuvaa läsnäoloa kesälomalla. Ohjeet loppuraskaudesta äideille lähinnä naurattivat. Niissä sanottiin, nyt voit levätä ja tehdä mitä haluat, ota aikaa itsellesi. Nämä ohjeet pätevät hyvin esikoisen odotuksessa, mutta eivät muuten. Toisaalta tällä kertaa ei riesana ollut tulehduksia ja vauva voi mainiosti koko ajan. Olin kuitenkin helpottunut, kun synnytys käynnistettiin kalvojen puhkaisulla perjantaina 24.7. Olinhan jo 4 kuukautta tehnyt avautumisvaihetta.

Testailin TENS-laitetta kotona muutaman päivän ajan ennen synnytystä. 

Toiveikkaana käynnistyksen suhteen menossa Kättärille 24.7.2015 klo 9.

Olin tehnyt synnytystoivelistan, jossa toivoin mahdollisimman luonnonmukaista synnytystä. Se kuulosti tarinoiden ja kirjojen pohjalta niin hyvältä. Voin sanoa, että itse synnytyksessä se ei tuntunutkaan enää niin hyvältä idealta. Kaikki eteni niin vauhdilla. Synnytyksen aktiivinen vaihe kesti 3,5h, josta 1,5h meni ponnistamiseen. Kalvojen puhkaisusta tiheät säännölliset supistukset alkoivat 1,5h päästä klo 14. Menimme synnytyssaliin klo 15.15, jolloin kohdunsuu oli 4-5cm auki. Ehdin olla ammeessa puoli tuntia ja olin 6cm auki klo 16 ja täysin auki klo 16.05. Viimeiset 4cm aukesi parilla supistuksella altaassa.

Anelin epiduraalia koko ammeessa oloajan ilokaasumaskin lomasta huutaen. Supistuksia tuli lähes tauotta ja siksi vaihe oli aika sietämätöntä. Kuvitelmani luomysynnytystarinoiden pohjalta altaassa lilluen, supistuksia rauhassa vastaanottaen oli täyttä utopiaa. Kätilö tuntui olevan innoissaan synnytystoivelistasta ja yritin sanoa keskellä supistushelvettiä tehneeni sen ilman parempaa tietoa. Tein sen virheen, että aina pahimmassa supistushuipussa lopetin ilokaasun hengittämisen ja huusin "tilatkaa mulle epiduraali" ja taas mentiin. No ei sitä olisi edes ehditty valmistella, kun siinä vaiheessa oli enää reunat jäljellä. Synnytyksen päätyttyä kätilöt sanoivat, että saat olla ylpeä itsestäsi. Lähinnä tunsin olevani hullu. Voinko suositella luomusynnytystä? Tällä etenemistahdilla se tuntui mahdottomalta heti synnytyksen jäkeen. Pari päivää synnytyksen jälkeen voisin tehdä saman uudestaan pienillä viilauksilla. Suurimmalla osallahan avautuminen etenee hitaasti, jolloin on helpompi pysyä mukana tapahtumissa. Nopealla synnytyksellä on myös puolensa, mutta ehkä vähän rauhallisempi tahti olisi ollut toivottavaa. Ponnistuksen osalta olisin taas toivonut huomattavasti nopeampaa toimintaa.

Perustin ajatukseni kipuun ja sen kestämiseen esikoisen helposta avautumisvaiheesta Cytotec käynnistyksessä. Tässä synnytyksessä ei ollut mitään samaa. Miten voikin olla näin erilaiset supistustuntemukset samalla ihmisellä? Ehkä se kalvojen puhkaisu vaikutti asiaan. Esikoisen synnytyksessä en kokenut tällaista kipua ja olisin voinut tehdä heti saman uusiksi. Nyt karjuin joka supistuksella. Tässä synnytyksessä tarvitsin myös puolison tukea huomattavasti enemmän. Tässä synnytyksessä toipuminen tapahtui taas paljon nopeammin. Vauvallehan oli hyvä, etten ottanut mitään päätäsekoittavaa kipulääkettä ja vahvoja selkäpuudutuksia.

Tässä vielä huomioita synnytyksen etenemistä ja otteita virallisesta synnytyskertomuksesta.

24.7 39+0 Synnytystarina (kursiivit sairaalan synnytyskertomuksesta)


Klo 7
Järkkäilin paikkoja kotona, kastelin kukkia, pesin pyykkiä ja söin aamiaista esikoisen kanssa. Mumi tuli hoitamaan esikoista ja koiria. Rauhalliset fiilikset.

Klo 9
Mentiin kättärille miehen kanssa ja vastassa oli se sama mieslääkäri, joka oli tyly aiemmin poliklinikkakäynnillä. Hän ei ollut kuulemma tutkinut taustojani raskauden osalta ja kohtelu oli kätilöstäkin huonoa. Nyt oli eri ääni kellossa ja saimme heti tietää, että päästään käynnistykseen. Hän oli jo varannut paikan osastolta. Katsottiin vauvan vointi ja painoarvio oli 3,5kg. Lapsivettä oli normaalin alarajoissa eli se olisi ollut jatkossa seurannan syy, jos käynnistystä ei olisi tehty.

Klo 9.30
Käytiin kahvilassa ja siirryttiin osastolle 4 käynnistystä varten. Suosittelen kaikille synnyttäjille peräruisketta. Suoraan sanottuna en pystyisi kuvittelemaan synnytystä ilman tätä toimenpidettä. Sen verran sitä painetta takapuoleen kohdistuu, että on aika paljon kivempaa tietää, että tunne johtuu vain vauvasta :) 

Viimeinen masukuva ennen kalvojen puhkaisua.

Klo 10
Otetaan vauvan sydänkäyrää. Tuli vain 3 supistusta tunnissa, mikä on tosi vähän viimeisiin kuukausiin verrattuna. Yksi tosin oli 100 luokkaa. Laitettiin TENS-laite valmiiksi selkään. 

Klo 11
Lääkäri tuli puhkaisemaan kalvoja sängylle, mutta hänen mukaansa kohdunsuu on takana ja yritys sattui. Liian epäkypsä tilanne puhkasulle. Mitä ihmettä... Edellinen sai helposti tutkittua ja kohdunsuu kuulemma siirtynyt keskelle ja hyvä tilanne. Ei ole totta. Miten voi olla noin eri tulkinnat. Yritetään ruoan jälkeen uudestaan gynegologisessa asennossa. Yritän vaikka väkisin kestää tilanteen.

Klo 12.30 
Kalvot puhkaistu ja pinni vauvan päässä valmiina mittaamaan sykettä. Se meni nyt helposti, eli asennolla on väliä. Cervixstatus: Tarjoutuvana osana pää yläaukeamassa, cx pituus <2 takana, kiinteys pehmeä, auki 3cm, kalvot päämyötäisesti. Bishopinpisteet 6. Lapsivesi menee, lapsivesi on kirkasta. Odotetaan supistusten spontaania käynnistymistä. Tarvittaessa oksitosiini 4-6h kuluttua.

Kalvojen puhkaisun jälkeen otetaan käyrää osastolla.

Klo 13.14
Supistukset alkaneet tuntua jo voimakkaasti alapäässä. Voimakasta paineentunnetta supistusten aikana. Kerrottu, että kohdunsuun tilanne voidaan tarkistaa heti, kun potilas haluaa. Yritin istua jumppapallolla kuunnellen House-musaa, toisella kädellä pidin kaurapussia vatsalla ja toisella laitoin TENS-laitteesta Boostia. Ei kuitenkaan tunnu hyvältä istua ja kuuma kaurapussikin ahdistaa. Aivan toisin, kuin esikoisen avautumisvaiheessa olin pallolla tuntitolkulla ja supistukset olivat menkkajomottelua. TENS-laite on ainoa, joka vähän helpottaa. Nousen aina supistuksen tullessa ylös ja tarraan miehen käsivarteen ja ihmettelen kipua. Supistuksia tulee aika harvakseltaan, ehkä 10-15 minuutin välein, mutta ne sattuvat.

Klo 13.50
Tulee pyytämään, että tutkin kohdunsuun tilanteen. Voimakasta paineentunnetta supistusten aikana. Kohdunsuu takana, auki 3cm, tav reuna, -2. Ehdotettu suihkua, ei ole halukas. Haluaisi ammeeseen sitten synnytyssalissa. Terapiapallo ei tuntunut myöskään hyvälle. Tens käytössä. Toivoisi pääsevänsä jo synnytysosastolle. Haluaisi kuunnella musiikkia. Halusin kuunnella tekemääni spotify listaa kajareista. Käynnistysosastolla oli vieruskaveri huoneessa, joten oli pakko kuunnella ipodista kuulokkeilla muuta musiikkia. Joku vaisto sanoi asioiden etenevän vauhdilla, joten suihku tuntui huonolta idealta osastolla. Halusin synnytyssaliin mahdollisimman pian.

Klo 15.00
Soittaa kelloa. Toivoo kivunlievitystä. Hämillään siitä, että nyt supistukset niin kipeitä. Ensimmäisessä synnytyksessä kokenut supistelleensa pitkään ilman kipu. Tensistä ei juuri apua enää. Kohdunsuu takana, auki 4-5cm, -2. Siirtyy nyt synnytysosastolle. Ajattelin, josko saisin jotain kipulääkettä suun kautta, jos joudun olemaan vielä kauan käynnistysosastolla. Tensin Boost nappi oli jatkuvalla syötöllä, enkä enää edes huomannut sen olevan päällä. Synnytyksen eteneminen kunnolla oli positiivinen asia. Otin selfien kävellessäni synnytysosastolle ja ilme on kyllä aika tuskainen. En viitsi laittaa tähän :D

Klo 15.19
Tulee kivunlievitykselle. Täytetään amme ja ohjataan ilokaasun käyttö. Toiveena mahdollisimman luonnonmukainen synnytys. Puoliso hyvänä tukena. Ulkoinen KTG-rekisteröinti aloitetaan. Tässä vaiheessa mies kaivaa sairaalakassista toivomiani juttuja ja virittelee musiikin. Kuvaan videolle synnytyssalia, kun ammetta täytetään. Videon aikana supistaa ja kuvaus jää aika lyhyeksi. Puhun videolle seuraavaa tuskaisella äänellä "Nyt päästiin saliin, iskä virittää... ai hitto mulla tulee taas supistus... apua, apua, apua, mulla on boostit täysillä, musiikkia, sitten mä kokeilen ammetta... tällainen.... hengitystä ja huokailua..." Jukka Poika alkaa soittaa "Liian paljon hyvää" ja video loppuu. Pääsin ammeeseen noin 15.30 ja muistikuvani tästä onkin postauksen alussa. Rentoutuminen supistusten välissä on mahdotonta, kun välejä ei käytännössä ole. Roikun toisella kädellä kaiteessa ja toisella ilokaasumaskissa. Yritän perua luonnonmukaista synnytystoivelistaa miehen ja kätilön kannustaessa vieressä. En voi arvata, että kohta alkaakin ponnistusvaihe, vaikka koko ajan tuntuu, että takapuoli repeää.

Ammeessa ei paljon naurattanut.

Klo 16.05
Ponnistusvaihe. Ammeesta jonkin verran apua. Painontunne voimistuu. Tutkitaan ammeessa ks 6cm auki. Hetken kuluttua painontunne entisestään voimistunut, toivoo epiduraalia, tsempattu jaksamaan. Nousee sängylle (en kyllä päässyt omin voimin) KS 10 cm auki to +2. Aloittaa omaan tahtiin ponnistamaan. Aluksi kyljellään, sitten kontillaan ja jakkaralla. KTG:ssa supistuksen aikaisia laskuja, muuten reaktiivista. Painontunne oli aika kamala tunne. Tuntui, että se vaan hyökyy päälle ja olisi vatsa ihan sekaisin, mutta mitään ei tule. Sitä tunnetta vastaan sitten pitää yrittää ponnistaa. Se tuntui vaikealta.

Klo 16.46
Aloitetaan Ringer Asetat ja Syntocinon tukemaan harventuneita supistuksia ja auttamaan ponnistamista. Tähän asti selvisin siis omilla supistuksilla ilman oksitosiinia. Tuntuu ettei ponnistaminen edisty yhtään ja usko meinaa loppua.

Klo 17.10
Äiti ponnistanut puolisen tuntia (oikeasti tunnin) ktg:ssa hyvä vaihtelu, supistuksen aikaisia s-laskuja. Äiti hakee rohkeutta ponnistamiseen. Jännittää ponnistamista. Ehdotettu pudendaalipuudutusta ja tähän suostuvainen. Pudendaalin jälkeen jää puoli-istuvaan asentoon. Pyydetään apukätilö toiseen jalkaan. Upeasti ponistaa muutamalla työnnöllä pienen pojan. apg 9. Kuivataan ja annetaan äidille ihokontaktiin. Napanuoran sykkimisen loputtua isä leikkaa napanuoran. Kätilö ohjeisti ponnistamaan aina kolme kertaa yhden supistuksen aikana. Kaksi kertaa pystyin, mutta kolmas tuntui mahdottomalta. Tuntui, että mitään edistystä ei tapahdu, vaikka tietysti tapahtui. Pitkässä ponnistusajassa on toki se hyöty, että kudokset ehtii venyä ja sainkin vain pienen repeämän, johon tuli kolme tikkiä. Ammekin varmaan pehmitti kudoksia ja kätilön öljyt sekä kääreet. Olisi pitänyt pyytää pudendaalipuudutus heti ponnistamisen alkuun. Ehkä se antoi sen viimeisen rohkeuden rutistaa vauva ulos. Ei tällainen puudutus kipuja ja tuntoa todellakaan vienyt. Kun pää syntyi pääsi kyllä v-sana ja "mä kuolen". Mutta hyvinhän se loppupeleissä meni. Pudendaalipuudutus on käytännössä paikallispuudutus ja sen laitto sattui kyllä, mutta ihan yhtä paljon sattui supistuksetkin ja ponnistaminen. Tärkeänä yksityiskohtana iskä laittoi Spotifysta soimaan Elastisen version Nauravasta kulkurista juuri ennen lopullista ponnistamista ja kaveri syntyi lähes samalla hetkellä, kun Ela lauloi "Laulu lähtee duurilla, mä synnyin hymy huulilla"!

Klo 17.28
Poika syntyi, huusi kovaa ja alkoi heti imeä. Paino 3566g, pituus 50cm, pipo 35cm. Olimme ihokontaktissa kaksi tuntia, koska kätilö auttoi toisessa synnytyksessä. Normaalisti ihokontaktissa ollaan noin tunti. Vointi oli myös minulla hyvä pian synnytyksen jälkeen. Aluksi olin kyllä aika pöllämystynyt synnytyksen etenemisestä ja ehdin hyvin parissa tunnissa käydä läpi tapahtunutta pään sisälläni. Iskä hoiti kylvetyksen ja syötiin pikaisesti iltapalaa ennen osastolle siirtymistä. Kätilö oli mahtava tsemppari koko tämän reilun pari tuntia, jonka ehdimme salissa olla ennen syntymää. Suurin osa ajasta meni ponnistamiseen.

Paras hetki, kun topakka poitsu on turvallisesti mahan tällä puolella.

Iskä hoiti tottuneesti kylvetyksen.


Siirtyminen osastolle
Kätilöopiston Haikaranpesässä oli aika erilaiset käytännöt kuin Naistenklinikalla. Kättärillä vauvaa ei puettu synnytyssalissa ja ohjattiin nukkumaan äidin paidan sisällä vaippasillaan. Naikkarilla taas tarjottiin mahdollisuutta laittaa vauva nukkumaan kätilöiden valvontaan, jotta äiti ja isä saa levätä. Olimmekin heti symbioosissa ja imetys lähti hienosti käyntiin. Olin aika paljon kaksin vauvan kanssa, koska isi oli esikoisen kanssa kotona. Vieraitakaan ei käynyt sairaalassa, koska vierailuaika oli vaan tunnin. Naikkarilla sai tulla koska vaan vieraita. 

Äidin vointi osastolla hyvä. Vauvanhoito ja imetys sujuu kauniisti ja luontevasti. Vauvaa imettää vauvantahtisesti ja kotiutuu täysimetyksellä.

Huonetoverini kärsi epiduraalista johtuvasta postspinaalipäänsärystä ja pelkäsi veripaikan laittoa. Tässä vaiheessa olin tyytyväinen, että selvisin ilman vahvempaa kivunlievitystä. Niissä on aina omat riskinsä ja vaikutukset synnytyksen kulkuun. Toki monilla ne edistävät synnytystä, mutta minun eteni kyllä aika vauhdikkaasti itsekseenkin. Olisimme päässeet kotiin jo seuraavana päivänä, mutta päätin olla pari yötä rauhassa vauvan kanssa imetystä käynnistellen. Sunnuntaina mentiin kotiin ja maanantaina oltiin jo kaupungilla lounaalla, vaunulenkillä puistossa ja kaupassa. Olen toipunut tästä synnytyksestä huomattavasti nopeammin ja väsymystäkään ei ole. Poika on tosi topakka ja terhakka. En voi käsittää miten olen hänet pystynyt kasvattamaan ja kantamaan sisälläni sekä vieläpä synnyttämään. Naisen keho on ihmeellinen. Ennenkaikkea ihmettelen, miten tuollainen pieni ihme selviää siellä puristuksissa ja on heti niin valmis maailmaan. 

Kokemukseni perusteella haluan kannustaa luonnonmukaiseen synnytykseen. Itse selvisin lähes luomuna lukuunottamatta loppuvaiheen pudendaalipuudutusta, joka oli ehkä enemmän henkinen puudutus, kuin fyysinen.

Luomusynnytystarina Lapsennimi.com sivustolla on ihanaa luettavaa. Luomusynnytys - Tieni luonnolliseen synnytykseen kertoo vesisynnytyksestä.

Hypnosynnytys auttaa äitejä luonnolliseen synnytykseen. Hypnosynnytys - Onko se hippien hommaa vai järkeenkäypää valmistautumista vauvan synnytykseen?

Esikoisen ja kuopuksen kohtaaminen <3


Poitsun Polarn O. Pyret ensivaatteet ja väriä elämään. 

13 kommenttia

  1. Mun lapset on syntynyt luomuna en tiedä onko hulluutta mutta en kerinnyt saamaan mitään kipujenlievitystä en kyllä ees halunnut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuntemukset ovat niin yksilöllisiä ja samallakin henkilöllä synnytykset näemmä voivat olla tosi erilaisia. Tuntuu, että tosi monilla on tuo tilanne, ettei ehdi saada kivunlievitystä.

      Poista
  2. Hei! Olipa hyvin laadittu postaus. Paljon ja seikkaperäisesti esitettyä hyvää infoa tärkeästä aiheesta. Kiitos ja onnittelut koko perheelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Itse olen tykännyt lukea synnytyskertomuksia, joista näkee ajallsesti homman etenemisen.

      Poista
  3. Onnen poikavauvasta!

    Kuopus syntyi luomuna (ja jopa niin luomuna, että hän syntyi omassa kylpyhuoneessamme, kun emme edes ehtineet lähteä sairaalaan eikä ambulanssikaan ehtinyt meille kuin vasta pari minuuttia synnytyksen jälkeen), esikoisen syntyessä oli epiduraali käytössä. Ja se synnytys kestikin 18 tuntia enkä olisi jaksanut sitä synnytystä ilman epiduraalia. Lähdin siihen synnytykseen toiveella luomusynnytyksestä, mutta asiat menivät toisin, kun synnytys eteni niin hitaasti ja minä väsyin. Toisen lapsen kohdalla haaveilin luomusynnytyksestä ja sen sitten todella sain....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yllättävä kotisynnytys kuulostaa hurjalta. SInulla tosiaan on kaksi erilaista kokemusta :)

      Poista
  4. Onnea suloisesta vauvasta! Oli mukava lukea synnytyskertomuksesi. Nauttikaa joka hetkestä. :)

    VastaaPoista
  5. Onnea koko perheelle! Hurja synnytyskertomus. Ihanaa, että kaikki meni lopulta kuitenkin niin hyvin. Itse olen kokenut myös kaksi hyvin erilaista synnytystä. Kuopuksen kanssa tulikin kiire, sillä vajaa kolme varttia siitä, kun olin istunut taksiin kotona (yksin, sillä lastenhoitaja ei ehtinyt aamuruuhkassa paikalle) tyttö oli syntynyt. Hieman jännitti Koskelantiellä aamuruuhkassa seisoessa, kun taksin takapenkillä rupesi ponnistuttamaan ja aloin puhista. Taksikuski vaan, että ei ole enää pitkä matka. Kävelin itse osastolle kättärillä ja siellä ei oltu edes valmiita, mutta niin vaan alle vartti siitä, kun astuin ovista sisään, tyttö oli ulkona. Ei siis ehditty yhtään mitään kivunlievitystä saada, mutta en edes kokenut tarpeelliseksi, koska olin niin usvassa. Alle neljä tuntia ensimmäisistä supistuksista oli vauva ulkona. Olo oli kuin voittajalla, pikamaraton juostu! Ainoa kivunlievitys oli lämmin suihku ja synnytyslaulu. Esikoisen kanssa sain epiduraalin ja koin, että olin sen jälkeen pitkään tosi väsynyt. No silloin synnytys kesti melkein kaksi vuorokautta muutenkin, että en ole varma, oliko lopulta puudutteella mitään tekemistä asian kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi muakin just arvelutti, että jos en ehtisi sairaalaan ajoissa. Siksi oli hyvä olla käynnistyksessä valmiiksi pelipaikoilla. Jos tuolla vauhdilla olisi synnytys edennyt kotona, niin vitsit olisi ollut vähissä.

      Poista
  6. Ihana synnytyskertomus! Onnea ja iloa kok perheelle!

    VastaaPoista
  7. Onnea pikkuisesta synnytin 22.7 itsekkin kättärillä pienen pojan =)

    VastaaPoista