Matkailu

Matkailu
MATKAILU

PERHE

PERHE
PERHE

YRITTÄJYYS

YRITTÄJYYS
YRITTÄJYYS

Luomusynnytys - ylpeyden aihe vai silkkaa hulluutta?


Vihdoinkin hän on täällä. Ihana ja ihmeellinen poikamme. Hän syntyi Elastisen laulaessa "Laulu lähtee duurilla, mä synnyin hymy huulilla". Fyysisesti tämä raskaus oli neljä kuukautta kestäneiden supistusten ja ennenaikaisen synnytyksen riskin takia rankka. Päivystyksessä tuli käytyä säännöllisesti. Tilannetta ei helpottanut vilkas 3-vuotias, joka tarvitsee aktiviteetteja ja jatkuvaa läsnäoloa kesälomalla. Ohjeet loppuraskaudesta äideille lähinnä naurattivat. Niissä sanottiin, nyt voit levätä ja tehdä mitä haluat, ota aikaa itsellesi. Nämä ohjeet pätevät hyvin esikoisen odotuksessa, mutta eivät muuten. Toisaalta tällä kertaa ei riesana ollut tulehduksia ja vauva voi mainiosti koko ajan. Olin kuitenkin helpottunut, kun synnytys käynnistettiin kalvojen puhkaisulla perjantaina 24.7. Olinhan jo 4 kuukautta tehnyt avautumisvaihetta.

Testailin TENS-laitetta kotona muutaman päivän ajan ennen synnytystä. 

Toiveikkaana käynnistyksen suhteen menossa Kättärille 24.7.2015 klo 9.

Olin tehnyt synnytystoivelistan, jossa toivoin mahdollisimman luonnonmukaista synnytystä. Se kuulosti tarinoiden ja kirjojen pohjalta niin hyvältä. Voin sanoa, että itse synnytyksessä se ei tuntunutkaan enää niin hyvältä idealta. Kaikki eteni niin vauhdilla. Synnytyksen aktiivinen vaihe kesti 3,5h, josta 1,5h meni ponnistamiseen. Kalvojen puhkaisusta tiheät säännölliset supistukset alkoivat 1,5h päästä klo 14. Menimme synnytyssaliin klo 15.15, jolloin kohdunsuu oli 4-5cm auki. Ehdin olla ammeessa puoli tuntia ja olin 6cm auki klo 16 ja täysin auki klo 16.05. Viimeiset 4cm aukesi parilla supistuksella altaassa.

Anelin epiduraalia koko ammeessa oloajan ilokaasumaskin lomasta huutaen. Supistuksia tuli lähes tauotta ja siksi vaihe oli aika sietämätöntä. Kuvitelmani luomysynnytystarinoiden pohjalta altaassa lilluen, supistuksia rauhassa vastaanottaen oli täyttä utopiaa. Kätilö tuntui olevan innoissaan synnytystoivelistasta ja yritin sanoa keskellä supistushelvettiä tehneeni sen ilman parempaa tietoa. Tein sen virheen, että aina pahimmassa supistushuipussa lopetin ilokaasun hengittämisen ja huusin "tilatkaa mulle epiduraali" ja taas mentiin. No ei sitä olisi edes ehditty valmistella, kun siinä vaiheessa oli enää reunat jäljellä. Synnytyksen päätyttyä kätilöt sanoivat, että saat olla ylpeä itsestäsi. Lähinnä tunsin olevani hullu. Voinko suositella luomusynnytystä? Tällä etenemistahdilla se tuntui mahdottomalta heti synnytyksen jäkeen. Pari päivää synnytyksen jälkeen voisin tehdä saman uudestaan pienillä viilauksilla. Suurimmalla osallahan avautuminen etenee hitaasti, jolloin on helpompi pysyä mukana tapahtumissa. Nopealla synnytyksellä on myös puolensa, mutta ehkä vähän rauhallisempi tahti olisi ollut toivottavaa. Ponnistuksen osalta olisin taas toivonut huomattavasti nopeampaa toimintaa.

Perustin ajatukseni kipuun ja sen kestämiseen esikoisen helposta avautumisvaiheesta Cytotec käynnistyksessä. Tässä synnytyksessä ei ollut mitään samaa. Miten voikin olla näin erilaiset supistustuntemukset samalla ihmisellä? Ehkä se kalvojen puhkaisu vaikutti asiaan. Esikoisen synnytyksessä en kokenut tällaista kipua ja olisin voinut tehdä heti saman uusiksi. Nyt karjuin joka supistuksella. Tässä synnytyksessä tarvitsin myös puolison tukea huomattavasti enemmän. Tässä synnytyksessä toipuminen tapahtui taas paljon nopeammin. Vauvallehan oli hyvä, etten ottanut mitään päätäsekoittavaa kipulääkettä ja vahvoja selkäpuudutuksia.

Tässä vielä huomioita synnytyksen etenemistä ja otteita virallisesta synnytyskertomuksesta.

24.7 39+0 Synnytystarina (kursiivit sairaalan synnytyskertomuksesta)


Klo 7
Järkkäilin paikkoja kotona, kastelin kukkia, pesin pyykkiä ja söin aamiaista esikoisen kanssa. Mumi tuli hoitamaan esikoista ja koiria. Rauhalliset fiilikset.

Klo 9
Mentiin kättärille miehen kanssa ja vastassa oli se sama mieslääkäri, joka oli tyly aiemmin poliklinikkakäynnillä. Hän ei ollut kuulemma tutkinut taustojani raskauden osalta ja kohtelu oli kätilöstäkin huonoa. Nyt oli eri ääni kellossa ja saimme heti tietää, että päästään käynnistykseen. Hän oli jo varannut paikan osastolta. Katsottiin vauvan vointi ja painoarvio oli 3,5kg. Lapsivettä oli normaalin alarajoissa eli se olisi ollut jatkossa seurannan syy, jos käynnistystä ei olisi tehty.

Klo 9.30
Käytiin kahvilassa ja siirryttiin osastolle 4 käynnistystä varten. Suosittelen kaikille synnyttäjille peräruisketta. Suoraan sanottuna en pystyisi kuvittelemaan synnytystä ilman tätä toimenpidettä. Sen verran sitä painetta takapuoleen kohdistuu, että on aika paljon kivempaa tietää, että tunne johtuu vain vauvasta :) 

Viimeinen masukuva ennen kalvojen puhkaisua.

Klo 10
Otetaan vauvan sydänkäyrää. Tuli vain 3 supistusta tunnissa, mikä on tosi vähän viimeisiin kuukausiin verrattuna. Yksi tosin oli 100 luokkaa. Laitettiin TENS-laite valmiiksi selkään. 

Klo 11
Lääkäri tuli puhkaisemaan kalvoja sängylle, mutta hänen mukaansa kohdunsuu on takana ja yritys sattui. Liian epäkypsä tilanne puhkasulle. Mitä ihmettä... Edellinen sai helposti tutkittua ja kohdunsuu kuulemma siirtynyt keskelle ja hyvä tilanne. Ei ole totta. Miten voi olla noin eri tulkinnat. Yritetään ruoan jälkeen uudestaan gynegologisessa asennossa. Yritän vaikka väkisin kestää tilanteen.

Klo 12.30 
Kalvot puhkaistu ja pinni vauvan päässä valmiina mittaamaan sykettä. Se meni nyt helposti, eli asennolla on väliä. Cervixstatus: Tarjoutuvana osana pää yläaukeamassa, cx pituus <2 takana, kiinteys pehmeä, auki 3cm, kalvot päämyötäisesti. Bishopinpisteet 6. Lapsivesi menee, lapsivesi on kirkasta. Odotetaan supistusten spontaania käynnistymistä. Tarvittaessa oksitosiini 4-6h kuluttua.

Kalvojen puhkaisun jälkeen otetaan käyrää osastolla.

Klo 13.14
Supistukset alkaneet tuntua jo voimakkaasti alapäässä. Voimakasta paineentunnetta supistusten aikana. Kerrottu, että kohdunsuun tilanne voidaan tarkistaa heti, kun potilas haluaa. Yritin istua jumppapallolla kuunnellen House-musaa, toisella kädellä pidin kaurapussia vatsalla ja toisella laitoin TENS-laitteesta Boostia. Ei kuitenkaan tunnu hyvältä istua ja kuuma kaurapussikin ahdistaa. Aivan toisin, kuin esikoisen avautumisvaiheessa olin pallolla tuntitolkulla ja supistukset olivat menkkajomottelua. TENS-laite on ainoa, joka vähän helpottaa. Nousen aina supistuksen tullessa ylös ja tarraan miehen käsivarteen ja ihmettelen kipua. Supistuksia tulee aika harvakseltaan, ehkä 10-15 minuutin välein, mutta ne sattuvat.

Klo 13.50
Tulee pyytämään, että tutkin kohdunsuun tilanteen. Voimakasta paineentunnetta supistusten aikana. Kohdunsuu takana, auki 3cm, tav reuna, -2. Ehdotettu suihkua, ei ole halukas. Haluaisi ammeeseen sitten synnytyssalissa. Terapiapallo ei tuntunut myöskään hyvälle. Tens käytössä. Toivoisi pääsevänsä jo synnytysosastolle. Haluaisi kuunnella musiikkia. Halusin kuunnella tekemääni spotify listaa kajareista. Käynnistysosastolla oli vieruskaveri huoneessa, joten oli pakko kuunnella ipodista kuulokkeilla muuta musiikkia. Joku vaisto sanoi asioiden etenevän vauhdilla, joten suihku tuntui huonolta idealta osastolla. Halusin synnytyssaliin mahdollisimman pian.

Klo 15.00
Soittaa kelloa. Toivoo kivunlievitystä. Hämillään siitä, että nyt supistukset niin kipeitä. Ensimmäisessä synnytyksessä kokenut supistelleensa pitkään ilman kipu. Tensistä ei juuri apua enää. Kohdunsuu takana, auki 4-5cm, -2. Siirtyy nyt synnytysosastolle. Ajattelin, josko saisin jotain kipulääkettä suun kautta, jos joudun olemaan vielä kauan käynnistysosastolla. Tensin Boost nappi oli jatkuvalla syötöllä, enkä enää edes huomannut sen olevan päällä. Synnytyksen eteneminen kunnolla oli positiivinen asia. Otin selfien kävellessäni synnytysosastolle ja ilme on kyllä aika tuskainen. En viitsi laittaa tähän :D

Klo 15.19
Tulee kivunlievitykselle. Täytetään amme ja ohjataan ilokaasun käyttö. Toiveena mahdollisimman luonnonmukainen synnytys. Puoliso hyvänä tukena. Ulkoinen KTG-rekisteröinti aloitetaan. Tässä vaiheessa mies kaivaa sairaalakassista toivomiani juttuja ja virittelee musiikin. Kuvaan videolle synnytyssalia, kun ammetta täytetään. Videon aikana supistaa ja kuvaus jää aika lyhyeksi. Puhun videolle seuraavaa tuskaisella äänellä "Nyt päästiin saliin, iskä virittää... ai hitto mulla tulee taas supistus... apua, apua, apua, mulla on boostit täysillä, musiikkia, sitten mä kokeilen ammetta... tällainen.... hengitystä ja huokailua..." Jukka Poika alkaa soittaa "Liian paljon hyvää" ja video loppuu. Pääsin ammeeseen noin 15.30 ja muistikuvani tästä onkin postauksen alussa. Rentoutuminen supistusten välissä on mahdotonta, kun välejä ei käytännössä ole. Roikun toisella kädellä kaiteessa ja toisella ilokaasumaskissa. Yritän perua luonnonmukaista synnytystoivelistaa miehen ja kätilön kannustaessa vieressä. En voi arvata, että kohta alkaakin ponnistusvaihe, vaikka koko ajan tuntuu, että takapuoli repeää.

Ammeessa ei paljon naurattanut.

Klo 16.05
Ponnistusvaihe. Ammeesta jonkin verran apua. Painontunne voimistuu. Tutkitaan ammeessa ks 6cm auki. Hetken kuluttua painontunne entisestään voimistunut, toivoo epiduraalia, tsempattu jaksamaan. Nousee sängylle (en kyllä päässyt omin voimin) KS 10 cm auki to +2. Aloittaa omaan tahtiin ponnistamaan. Aluksi kyljellään, sitten kontillaan ja jakkaralla. KTG:ssa supistuksen aikaisia laskuja, muuten reaktiivista. Painontunne oli aika kamala tunne. Tuntui, että se vaan hyökyy päälle ja olisi vatsa ihan sekaisin, mutta mitään ei tule. Sitä tunnetta vastaan sitten pitää yrittää ponnistaa. Se tuntui vaikealta.

Klo 16.46
Aloitetaan Ringer Asetat ja Syntocinon tukemaan harventuneita supistuksia ja auttamaan ponnistamista. Tähän asti selvisin siis omilla supistuksilla ilman oksitosiinia. Tuntuu ettei ponnistaminen edisty yhtään ja usko meinaa loppua.

Klo 17.10
Äiti ponnistanut puolisen tuntia (oikeasti tunnin) ktg:ssa hyvä vaihtelu, supistuksen aikaisia s-laskuja. Äiti hakee rohkeutta ponnistamiseen. Jännittää ponnistamista. Ehdotettu pudendaalipuudutusta ja tähän suostuvainen. Pudendaalin jälkeen jää puoli-istuvaan asentoon. Pyydetään apukätilö toiseen jalkaan. Upeasti ponistaa muutamalla työnnöllä pienen pojan. apg 9. Kuivataan ja annetaan äidille ihokontaktiin. Napanuoran sykkimisen loputtua isä leikkaa napanuoran. Kätilö ohjeisti ponnistamaan aina kolme kertaa yhden supistuksen aikana. Kaksi kertaa pystyin, mutta kolmas tuntui mahdottomalta. Tuntui, että mitään edistystä ei tapahdu, vaikka tietysti tapahtui. Pitkässä ponnistusajassa on toki se hyöty, että kudokset ehtii venyä ja sainkin vain pienen repeämän, johon tuli kolme tikkiä. Ammekin varmaan pehmitti kudoksia ja kätilön öljyt sekä kääreet. Olisi pitänyt pyytää pudendaalipuudutus heti ponnistamisen alkuun. Ehkä se antoi sen viimeisen rohkeuden rutistaa vauva ulos. Ei tällainen puudutus kipuja ja tuntoa todellakaan vienyt. Kun pää syntyi pääsi kyllä v-sana ja "mä kuolen". Mutta hyvinhän se loppupeleissä meni. Pudendaalipuudutus on käytännössä paikallispuudutus ja sen laitto sattui kyllä, mutta ihan yhtä paljon sattui supistuksetkin ja ponnistaminen. Tärkeänä yksityiskohtana iskä laittoi Spotifysta soimaan Elastisen version Nauravasta kulkurista juuri ennen lopullista ponnistamista ja kaveri syntyi lähes samalla hetkellä, kun Ela lauloi "Laulu lähtee duurilla, mä synnyin hymy huulilla"!

Klo 17.28
Poika syntyi, huusi kovaa ja alkoi heti imeä. Paino 3566g, pituus 50cm, pipo 35cm. Olimme ihokontaktissa kaksi tuntia, koska kätilö auttoi toisessa synnytyksessä. Normaalisti ihokontaktissa ollaan noin tunti. Vointi oli myös minulla hyvä pian synnytyksen jälkeen. Aluksi olin kyllä aika pöllämystynyt synnytyksen etenemisestä ja ehdin hyvin parissa tunnissa käydä läpi tapahtunutta pään sisälläni. Iskä hoiti kylvetyksen ja syötiin pikaisesti iltapalaa ennen osastolle siirtymistä. Kätilö oli mahtava tsemppari koko tämän reilun pari tuntia, jonka ehdimme salissa olla ennen syntymää. Suurin osa ajasta meni ponnistamiseen.

Paras hetki, kun topakka poitsu on turvallisesti mahan tällä puolella.

Iskä hoiti tottuneesti kylvetyksen.


Siirtyminen osastolle
Kätilöopiston Haikaranpesässä oli aika erilaiset käytännöt kuin Naistenklinikalla. Kättärillä vauvaa ei puettu synnytyssalissa ja ohjattiin nukkumaan äidin paidan sisällä vaippasillaan. Naikkarilla taas tarjottiin mahdollisuutta laittaa vauva nukkumaan kätilöiden valvontaan, jotta äiti ja isä saa levätä. Olimmekin heti symbioosissa ja imetys lähti hienosti käyntiin. Olin aika paljon kaksin vauvan kanssa, koska isi oli esikoisen kanssa kotona. Vieraitakaan ei käynyt sairaalassa, koska vierailuaika oli vaan tunnin. Naikkarilla sai tulla koska vaan vieraita. 

Äidin vointi osastolla hyvä. Vauvanhoito ja imetys sujuu kauniisti ja luontevasti. Vauvaa imettää vauvantahtisesti ja kotiutuu täysimetyksellä.

Huonetoverini kärsi epiduraalista johtuvasta postspinaalipäänsärystä ja pelkäsi veripaikan laittoa. Tässä vaiheessa olin tyytyväinen, että selvisin ilman vahvempaa kivunlievitystä. Niissä on aina omat riskinsä ja vaikutukset synnytyksen kulkuun. Toki monilla ne edistävät synnytystä, mutta minun eteni kyllä aika vauhdikkaasti itsekseenkin. Olisimme päässeet kotiin jo seuraavana päivänä, mutta päätin olla pari yötä rauhassa vauvan kanssa imetystä käynnistellen. Sunnuntaina mentiin kotiin ja maanantaina oltiin jo kaupungilla lounaalla, vaunulenkillä puistossa ja kaupassa. Olen toipunut tästä synnytyksestä huomattavasti nopeammin ja väsymystäkään ei ole. Poika on tosi topakka ja terhakka. En voi käsittää miten olen hänet pystynyt kasvattamaan ja kantamaan sisälläni sekä vieläpä synnyttämään. Naisen keho on ihmeellinen. Ennenkaikkea ihmettelen, miten tuollainen pieni ihme selviää siellä puristuksissa ja on heti niin valmis maailmaan. 

Kokemukseni perusteella haluan kannustaa luonnonmukaiseen synnytykseen. Itse selvisin lähes luomuna lukuunottamatta loppuvaiheen pudendaalipuudutusta, joka oli ehkä enemmän henkinen puudutus, kuin fyysinen.

Luomusynnytystarina Lapsennimi.com sivustolla on ihanaa luettavaa. Luomusynnytys - Tieni luonnolliseen synnytykseen kertoo vesisynnytyksestä.

Hypnosynnytys auttaa äitejä luonnolliseen synnytykseen. Hypnosynnytys - Onko se hippien hommaa vai järkeenkäypää valmistautumista vauvan synnytykseen?

Esikoisen ja kuopuksen kohtaaminen <3


Poitsun Polarn O. Pyret ensivaatteet ja väriä elämään. 
13

Suojellaan merta - Libero Ocean Adventures -kylpyviitta arvonta


Suloinen veljentytär ihastui kylpyviittaan :)
Liberolla on Blogiringin kanssa meneillään kampanja, jossa tuomme esiin luonnonsuojeluasioita. Tiesitkö, että voit tukea työtä elävän meren puolesta käyttämällä Liberon vaippoja? Minulle eläimet ja luonto ovat nousseet entistä tärkeämpään rooliin saatuani lapset. Haluan, että lapset saavat nauttia ainutlaatuisesta luonnosta ja tutustua monipuoliseen eläimistöön tulevaisuudessakin. Siksi tätä kampanjaa on ilo tehdä.

Kesä on parhaimmillaan kun voi uida! Varmasti toivot, että lapsenlapsesi ja vielä heidän lapsensa saavat myös nauttia vesistöistämme? Tänä kesänä Libero tukee Ruotsin Lysekilissä sijaitsevaa Havets Husia taistellakseen luonnon monimuotoisuuden sekä elävän meren puolesta, nyt ja tulevaisuudessa!

Jokainen vaippapaketti vaikuttaa!
Jokaisesta tämän kesän suloisesta Ocean Collection -vaippapaketista sekä videon katselukerrasta Libero antaa lahjoituksen kasvatusaltaiden rakentamiseen uhanalaisille kalalajeille. Videolla suloiset vauvat uivat yhdessä kalojen kanssa. Pääset katsomaan videon täältä

Vesisota on kesän hauskinta puuhaa lapsista.

Punapistehain, okarauskun sekä merikissan poikaset saavat turvallisen kasvupaikan sinun avullasi. Muun muassa vekkuli mustekala ja hilpeä meduusa seikkailevat lapsesi vaipassa ja auttavat turvaamaan okarauskun sekä muiden uhanalaisten kalojen tulevaisuuden.

Meidän vesileikit ovat toistaiseksi rajoittuneet pääasiassa mökille ja paljussa pulikointiin. Poikamme on kyllä kovasti kiinnostunut mustekaloista ja muista eksoottisista merenelävistä. Hän kyselee paljon niistä ja haluaa katsoa Youtubesta videoita näistä eläimistä. Kun ikää tulee vähän lisää kerromme hänelle varmasti luonnonsuojelusta enemmän.

Kesäiloa paljussa.

Vesi on luonnollinen elementti pojallemme ja hän on tosi innokas uimari.

Kilpikonnaviitassa on hyvä viilettää kesällä mökillä. 
Vauhdikkaan vesileikin jälkeen on hyvä rauhoittua.

Luonto rauhoittaa lapsia, kannattaa tutustuttaa heidät monimuotoiseen luontoon pienestä pitäen.






.!
Tarvitsemme apuasi!
On tärkeää levittää sanaa, jotta yhä useampi oppisi tuntemaan vesistömme ja sen lajiston, sekä merien monimuotoisuuden tärkeyden! Jaa tietoa ja auta keräämään 53 500 € uhanalaisten kalalajien kasvatusaltaiden rakentamiseen.

Piipahdimme Uimastadionilla polskimassa ja kylpyviitta on oiva varuste kesäisiin retkiin, kuten myös Lifefactory pullo.

Parasta elämässä on lapsen ilo <3





.
Osallistu kylpyviitan arvontaan Instagramissa
Nyt sinulla on mahdollisuus voittaa suloinen Ocean Adventures -kylpyviitta ja samalla jakaa tietoa merten suojelusta. 
1. Julkaise instagramissa kuva uimisesta, lapsista ja rantaelämästä, sekä kerro miksi mielestäsi on tärkeää olla mukana taistelussa mertemme tulevaisuuden puolesta. 
2. Osallistut kilpailuun lisäämällä kuvan hashtagilla #LiberoMeri2015
3. Tägää kuvaan tilini @heidiekholmtalas, jotta löydän ne! 
4. Kuvien pitää olla julkisia
5. Aikaa kuvien lisäämiseen on 4.8.2015 klo 24 saakka
6. Tykätyin kuva voittaa kisan ja ilmoitan voittajalle henkilökohtaisesti :)

Mikäli haluat lisätietoa uhanalaisista lajeista, uusista ystävistämme vaipoissa tai hauskasta meriaiheisesta sovelluksesta - kurkkaa tämän linkin taakse

Psssst! Näytä että välität!

Liberokerhon jäsenenä voit kerätä koodeja ostamistasi Ocean Collection -vaipoista, ja saat lapsellesi mukavan kylpyviitan rannalle!

Yhteistyössä Blogirinki ja Libero
3

Kahvila Siili Käpylässä on suloinen keidas


Juuri tällaisia paikkoja tarvitaan. Suomessa suloisten ja persoonallisten kahviloiden perustaminen ja niiden pyörittäminen kannattavasti on tosin erittäin haastavaa. Kauppalehden jutussa sanotaan, että "Engeström on saanut todeta, ettei pienen kahvilan perustaminen ole mahdollista Suomessa ilman suurta hyvää tahtoa ja mittavaa sotakassaa." Asia on juurikin näin. Hänen perheelleen Kahvila Siili on harrastus. Mekin kokeilimme suloisen Hippula Lasten putiikin & Kaffelan pyörittämistä Käpylässä harrastuksena, mutta meidän sotakassa ei ollut vielä riittävän mittava tämän harrastuksen jatkamiseen. Kuluja tästä päähänpistosta tosin maksamme vielä vuosia. Onneksi omistamassamme tilassa on nyt vuokralla Käpylän Majakka sushi-ravintola, joka on saanut hyvän alun toiminnalleen. Käykää siis hyvät ihmiset näissä pienissä yrittäjävetoisissa kivijaloissa, jotta kaupunki pysyy elävänä.



Kahvila Siili on kesäkahvila puutalon kivijalassa Ilmattarentie 8:ssa ja auki elokuun loppuun. Kysyin tänään aikovatko omistajat pitää joulun alla paikkaa auki ja se saattaa olla mahdollista. Omistajat Jyri Engerström ja Caterina Fake asuvat itse talvet Kaliforniassa, mutta käyvät jouluisin Suomessa. Itse suuntaan mielelläni Kahvila Siiliin. Viimeksi tänään kävimme leikkipuistohetken jälkeen nauttimassa porkkanakakkua, suklaacookieta, sitruuna-marenkitorttua, omenamehua sekä Cafe Lattea. Sunnuntaina pipahdimme ihanalle brunssille, joka hipoi täydellisyyttä tällaisen vege-ihmisen näkökulmasta. Poikamme muisti tänään, että hän sai puhaltaa saippuakuplia viimeksi täällä. Koiratkin huomioidaan ja vesikupin lisäksi tarjolla oli koirankeksejä. Kun saan vauvan tälle puolelle mahaa aion todellakin käydä nauttimassa Kahvila Siilin terassilla kylmän valkoviinin!

Kahvila Siili Facebookissa













1

Syö, juo ja menesty - Laura Schwartzin kirja verkostoitumisesta


Kirjoitin keväällä kohtaamisestani Laura Schwartzin kanssa. Tämä uskomaton persoona on viettänyt useamman viikon jälleen Suomessa lanseeraamassa kirjaansa Syö, juo ja menesty, jonka Eventolehti käännätti suomeksi. Eventon Heli Koivuniemi ja Nina Harlin ovat vastanneet Lauran mahtavasta ohjelmasta Suomessa ja maamme on saanut upeaa PR:ää maailmalla.

Kun sain Lauralta kutsun Yhdysvaltain suurlähetystöön kirjan julkistamistilaisuuteen, ajattelin, että jos en kesäkuussa muualle selviä raskauteni takia, niin tuonne menen vaikka pää kainalossa. Olinkin sairaalassa lepohoidossa ennenaikaisen synnytyksen riskin takia juuri ennen tapahtumaa. Pääsin kuitenkin tapaamaan Lauraa ja olen siitä äärettömän onnellinen.


Verkostoituminen on ollut minulle aina luontevaa ja tärkeää. Vuonna 2007 minua tituleerattiin eräässä talouslehdessä "verkostojen kuningattareksi" ja se termi on jäänyt elämään, vaikken enää viiletäkkään joka päivä verkostoitumassa. Aikoinaan rekisteröin itselleni verkostoituminen.fi domainin ja vielä joku päivä rakennan sen ympärille jotain aiheeseen liittyvää. Verkostoituminen ja muiden auttaminen on ollut tärkeässä roolissa myös oman menestymisen kannalta. Lauran kirja kertoo juuri tästä. "Kuinka minä voin auttaa sinua?" on asia, joka kannattaa muistaa. Luonteva verkostoituminen auttaa sinua pärjäämään elämän kaikilla osa-alueilla ja tarjoaa mahdollisuuden tavata mielenkiintoisia persoonia. Suosittelen lämpimästi Lauran kirjaa, se on kirjoitettu inspiroivasti ja vie mukanaan.

Laura säteilee sisältä ja ulkoa, on ollut kunnia saada tutustua häneen.










Faktat Laurasta ja linkit
Laura Schwartz nettisivut
Laura Facebookissa
Laura Twitterissä
Haastattelu Ylellä

Vasemmalta kirjan kääntäjä Terhi Pääskylä-Malmström, Eventon päätoimittaja Hei Koivuniemi, MPI.n Antti Lumiainen, Laura Schwartz sekä Keskisuomalainen Oyj:n liiketoimintajohtaja Nina Harlin.





Hurmaava Ambassadog verkostoitui vieraiden kanssa suurlähetystössä.
Yhdysvaltain suurlähettiläs Bruce Oreck puhuu myös Suomesta lämpimään sävyyn.
Yhdysvaltain suurlähetystössä tarjoiltiin Finlandia Vodkaa sekä tietysti alkoholittomia drinkkejä.


Halusin antaa Lauralle palan Suomea mukaan kotimaahansa ja mikäs sen parempaa, kuin Marimekon tuotteet.

Esikoiseni on päässyt pienestä pitäen mukaan tapahtumiin ja hänestä on kasvamassa reipas verkostoituja.

"Tittelistäsi huolimatta voit aina ojentaa auttavan kätesi"

Asianajaja ja ystäväni Elina Koivumäki sekä Lauran äiti kirjan julkistamistilaisuudessa.
Verkostoituminen on elämäntapa ja sen mahdollisuudet jatkuvasti läsnä.
"Kuinka minä voin auttaa sinua?"
Lehtijuttu vuodelta 2007. Vaikka elänkin nyt lapsiperheen arkea, täytyy muistaa verkostoitumisen tärkeys jatkossakin.


Kiitos käännöksestä Elinalle <3


During spring I wrote about my encounter with Laura Schwartz. This unbelievable personality has again spent over a week in Finland launching her book “Eat, drink & succeed” which was translated into a Finnish version by Evento magazine. Heli Koivuniemi and Nina Harlin from Evento have been responsible for Laura’s fabulous program in Finland and again our country has gained wonderful PR throughout the world. When I received an invitation from Laura to the U.S. Embassy in Finland to her book launch event I thought that if I am not able to attend anything else during June due to my pregnancy, I will go to that event no matter what. I was at the hospital resting due to the risk of premature birth just before the event. I however made it to the event to meet Laura and I’m so happy about it.


Networking has always been natural and important to me. In 2007 I was even called as “the queen of networking” in one business magazine and that term has followed me even though I am not anymore attending networking events on a daily basis. At one time I registered the domain name networking.fi in Finnish and one day I intend to build something with it related to the theme. Networking and helping others have played an important part also in my own success. And that’s what Laura’s book is about. “How can I help you” is a matter to be remembered. Networking in a natural way helps one make it in all different aspects of life and offers the possibility to meet interesting persons. I highly recommend Laura’s book, it has been written in a very inspiring way and it takes one along.

Laura, you are wonderful and luminous <3


0

Lievä raskausmyrkytys vai luulotauti?


Loppuraskaus koettelee hermoja. Ensin on saanut kolme kuukautta pelätä ennenaikaista synnytystä ja nyt sitä toivoo, että synnytys käynnistettäisiin. Eilen 37+1 on ollut täynnä ristiriitaisia tunteita. Sitä on toiveikkaana pistänyt merkille jokaisen pienenkin oireen viikon ajan, joka voisi ennustaa synnytyksen alkamista. Olen käynyt Kättärillä jo kolmesti tällä viikolla. Minua on kehotettu herkästi olemaan yhteydessä supistusten takia. Perjantaina päätin, että en mene sinne ennenkuin olen satavarma synnytyksen käynnistyneen. Tosin eihän sitä huomattu esikoisen osalta edes Naistenklinikan käynnistysosastolla kovinkaan ajoissa. Jouduin pyörtämään tämän päätöksen olla soittamatta samantien heti lauantaina

Heräsin yöllä kovaan päänsärkyyn ja otin kahdelta yöllä panadolin. Olo oli yhtä huono aamulla ja otin toisen panadolin kahdeksalta. Olen lukenut, että jos tulee päänsärkyä joka ei lähde särkylääkkeillä pitää ottaa yhteys synnärille. Mietin onko päänsärky seurausta supistelusta, joka vaikutti unen laatuun vai olenko tulossa kipeäksi. Yleensä kyllä flunssa alkaa kurkkukivulla ja muilla vastaavilla oireilla. Sellaista ei nyt ollut. Epäilys raskausmyrkytyksestä hiipi mieleen. Menimme aamulla sukulaisten kanssa Kauppatorille ja olo oli heikko, kun lähdettiin kotiin. Soitin kotimatkalta Kättärille ja menin päivystykseen. Vastassa oli sama mukava kätilö alkuviikolta, joka totesi tiistaina kohdunsuun olevan pari senttiä auki ja kanavassa vähän reunaa jäljellä. Tilanne oli sama edelleen, vaikka supistuksia on ollut koko ajan. Virtsanäytteessä oli proteiinit yhdellä plussalla, verenpaine oli minun mittapuulla koholla. Se on ollut yleensä 59/92 ja nyt alapaine oli yli 70. Jos on matala verenpaine katsotaan selkeäksi muutokseksi raskausmyrkytystä diagnosoitaessa, jos nousu on yli 15 mmHg ja se oli juuri sillä rajalla. Tajusin, että viimeksi neuvolassa oli painoa tullut 1,2kg viikossa, kun rajana normaalille pidetään 500g viikossa.

Raskausmyrkytys alkaa yleensä nopealla painonnousulla yli 500g/viikossa. Vointi voi olla ihan normaali. Vaikka oma paino olikin noussut yli kilon, ei minusta suoraan kuulemma huomaa turvotusta. Omasta mielestä naama on kyllä turvoksissa, mutta eihän sitä kätilöt erota. Kun katsoo näitä oireita raskausmyrkytyksestä löytyy minulta 4 siihen viittaavaa oiretta. Raskausmyrkytyshän voi edetä nopeastikin. Verikokeet olivat onneksi kunnossa ja hemoglobiinikin oli noussut 114. Googlen hevijuuserina olen tietysti etsinyt tietoa kaikesta mahdollisesta ja tämä artikkeli kertoo tutkimuksesta, jossa lieväkin raskausmyrkytys on syy käynnistää synnytys riskiraskauksissa raskausviikolla 37. Suomessa ei kuulemma tällaista tunneta ja käynnistystä ei tehdä. Vauvan vointi on tietysti tärkein mittari ja onneksi se on ollut hyvä. 

Esikoinenkin toivoisi vauvan syntyvän jo.
Odotin lääkäriä yli neljä tuntia ruuhkaisen synnytysosaston takia. En syönyt mitään koko päivänä, koska ohikiitänyt lääkäri kielsi syömästä mitään kiinteää. Ihmettelin sitä kätilölle jossain välissä ja hän sanoi lääkärin varmaan sekoittaneen minut johonkin muuhun. Sain sitten mehukeittoa lounaaksi. Tämä osaltaan vaikutti kurjiin fiiliksiin, koska tässä tilassa pitäisi kyllä syödä säännöllisesti. Olisin saanut jäädä osastolle lepäämään ja tarkkailuun, mutta halusin kotiin perheen luokse. Jotenkin myös tuntui, että mitä mä siellä vaivaan turhaan, kun eihän mulla mikään ole. Vai onko? Menen kontrolliin kolmen päivän päästä poliklinikalle, se tuo mielenrauhaa. Sanoinkin miehelle, että en enää kehtaa soittaa itse Kättärille vaikka synnytys käynnistyisi.

Lähtiessäni kätilö kehotti lepäämään ja syömään hyvin kotona. Purskahdin itkuun, koska mietin mieheni 12 tuntisia työvuoroja. Ei kolmevuotiaan vilkkaan pojan kanssa levätä, kuin päiväunien aikaan. Viime viikolla yritin supistusten lomassa pitää pikkumiestä tyytyväisenä kotona useamman päivän onnistuen siinä kohtalaisesti. Mutta voimia se vei. Taloudellisesti taas tuntuu huonolta idealta, että mies olisi viikkotolkulla palkattomalla. Siksi olisi nyt kaikkien kannalta parasta, että synnytys käynnistyisi. Minusta vauvan olisi turvallisinta olla täällä, koska ollaan jo 38 viikolla, esikoinen pääsisi nauttimaan kesäriennoista enemmän, koska mies pääsisi isyyslomalle ja minä näistä raskausvaivoista. Nyt on 12. Hääpäivämme ja mikä olisikaan parempi hääpäivän lahja, kuin kuopuksen syntymä. Mennään nyt päivä kerrallaan ja äitini auttaa osan päivästä esikoisen kanssa.

Loppuraskaudesta mielialat voivat vaihdella kovastikin ja näköjään itkua voidaan vääntää ilman syytäkin. Itsellä toistaiseksi on ollut aina joku selvä syy :) Tässä artikkelissa on hauskasti kerrottu fiiliksiä loppuraskaudesta. Kulostaa hullulta jos ei ole itse kokenut. Kättäriltä lähtiessä olo oli kyllä tosi kurja, mutta tunnin lilluttelu porealtaassa Jukka Poikaa ja muita kunnellen helpotti oloa. Vedessä ei kolottanut mistään ja se oli outo tunne pitkästä aikaa. Jalkahieronta päälle ja yöllä ei ollut ollenkaan rasittavaa supistelua. Pitäisi muistaa aina laittaa hyvää musiikkia soimaan, kun oma mieli alkaa madaltua. Tsemppiä kaikille loppuraskautta eläville. Millä te olette saaneet omia fiiliksiä paremmiksi?

Oma poreallas voitti sairaalan sängyn. Pian pääsen nauttimaan myös kuohuvasta, kun vauva saadaan maailmaan.
4