Matkailu

Matkailu
MATKAILU

PERHE

PERHE
PERHE

YRITTÄJYYS

YRITTÄJYYS
YRITTÄJYYS

Hippulan teemailta ja oman synnytyksen muistelua


Kätilö Johanna Sarlio-Nieminen

Meillä on Hippulassa kuukausittain erilaisia teemailtoja. Eri alojen asiantuntijat tulevat juttelemaan kiinnostavista aiheista ja luento on ilmainen kuulijoille. Viime manantaina oli teemana synnytykseen valmistautuminen. Ihana kätilö Johanna Sarlio-Nieminen Yebomamasta oli vetämässä keskustelua.

Johannalle kätilöys tarkoittaa naisen rinnalla kulkemista raskaanaolevalle, synnyttäjälle ja synnyttäneelle äidille itselleen tärkeällä tavalla. Valmistautuminen tekee synnytyksestä aktiivisen! Terveellinen ruoka, raikas vesi ja ilma, liikunta, aktiivinen rauhallisen hengittelyn ja rentoutumisen harjoittelu, riittävä nukkuminen ja päiväunien harjoittelu ja raskauden seuranta yhdessä kumppanin ja neuvolan kätilön kanssa ovat tärkeä osa valmistautumista synnytykseen.

Olipas mukavaa taas muistella omaa synnytystä. Se oli niin mahtava kokemus, että sitä muistelee aika usein. Vaikka oikeastaan mikään ei mennyt kuten olin suunnitellut oli synnytyskokemus täysi 10. Johannan mukaan se johtui pitkälti hyvästä valmistautumisesta synnytykseen. Kävimme mieheni kanssa hypnosynnytyskurssin, mikä oli mielestämme tosi hyödyllinen. Se avasi myös miehen silmät synnytyksestä. Aiermmin hän taisi miettiä, että kyllä sairaala hoitaa, mutta kurssi muutti asennoitumista. Emme käyneet neuvolan perhevalmennuksissa tai tutustumassa synnytysosastoon etukäteen. Kuuntelin hypnosynnytys nauhaa lähes päivittäin kylvyssä tai nukahtaessa. Alitajunta työsti kuulemaansa.

Käyrillä ennen käynnistystä.
Nanso paita oli hyvä synnytysasu.
Tavallaan on jännää, että kokemus oli niin positiivinen ja voimaannuttava, vaikka haittatekijöitä luonnolliseen synnytykseen keskittymisen osalta oli useita. Ensinnäkin synnytys jouduttiin käynnistämään viikolla 36+5 Cytotecilla 24h lapsivesien tihkumisen alkamisesta. Pääsimme synnytyssaliin kivunlievityksen pariin vasta ollessani jo 8cm auki, koska Naistenklinikalla oli sulku eli salit täynnä. Huvittavaa, että ensisynnyttäjä on jo sairaalassa sisällä käynnistysosastolla, mutta ei pääse saliin. Voimaannuttavaa tässä taas oli se, että olin ilmeisesti niin lungisti ettei kukaan nähnyt tarpeelliseksi tutkia minua klo 21-24 välillä ollenkaan. Se on hieman erikoista ottaen huomioon ennenaikaisen synnytyksen ja käynnistämisen. Olin klo 21 kaksi senttiä auki. En huutanut koko synnytyksen aikana, vaeltelin käytävällä ja kävin pyytämässä pääsyä saliin useaan kertaan kanslian ovella. Hoitajat eivät juurikaan katsoneet edes minuun päin, kun siinä ovella kyselin. Koin oloni aika tuskaiseksi, mutta mieheni mukaan olin vain vähän tuskaisen oloinen. Uskon, että hypnosynnytyskurssilla oli tähän suuri vaikutus. Olin vissiin aika tiloissa. Ohitsemme meni huutavia äitejä, jotka olivat jo kuulemma 4cm auki, kun tiedustelin syytä tähän ohitukseen. Todellisuudessa olin itse siinä vaiheessa jotain 6cm auki. Olisi vissiin pitänyt kiljua kurkku suorana, päästäkseen saliin. Lisäjännitystä tilanteeseen toi klo 23 aikaan palohälytys, joka aiheutui pohjaan poltetuista popcorneista toisella osastolla. Se oli ehkä ikävin tilanne, kun palosireenit huutaa korvan juuressa ja supistukset ovat kovimmillaan. Mieskin mietti, että joutuuko kantamaan minut rappusia neljännestä kerroksesta alas.

Tässä synnytys on jo käynnissä
Olin ajatellut synnyttää ilman epiduraalia, mutta saliin päästyämme luulin tämän olevan vasta alkusoittoa ja kipujen kasvavan potenssiin tuhat. Kaikki toitottivat, että ensisynnyttäjä aukeaa korkeintaan sentin tunnissa. Roikkuessani ilokaasuletkussa, joka oli muuten tärkeä kapistus sanoin ottavani epiduraalin. Se laitettiin vähän ennen puoli yksi yöllä ja vasta sen jälkeen todettiin, että olenkin jo 8cm auki. En todennäköisesti olisi ottanut puudutetta, jos olisin tiennyt tilanteen. Olin siis synnyttänyt täysin luomuna 8cm asti, hyvä minä! Nyt tiedän, että pystyn vetämään luomuna tarvittaessa loppuun saakka. Yleensähän käynnistetyt synnytykset ovat tuskallisempia, joten koin itseni voimanaiseksi. Avautumisvaihe oli minulle tosi helppo. Puudutus ei vienyt tuntemuksia kokonaan ja vetelin ilokaasua koko synnytyksen ajan. Se on aivan huipputavaraa. Vedin kiukulla ilokaasua epiduraalia laitettettaessa, enkä juurikaan huomannut pistosta. Nauratti vaan. Puudutetta lisättiin, kun olin jo täysin auki. Ponnistuksen tunnetta ei oikeastaan tullut, mutta kätilön mukaan ponnistin hienosti tunnin ajan. Kun vauvan sydänäänet alkoivat dippaamaan yli minuutiksi halusin itse hänet ulos imukupilla ja sekin oli tosi helppo toimenpide. Lääkäri olisi vielä odottanut varmaan hetken. Yhdellä nostolla ilman episiotomiaa saatiin herra maailmaan. Netti on pääsääntöisesti täynnä kauhukertomuksia imukuppisynnytyksestä, mutta minusta se oli hyvä juttu. Omat supistukset alkoivat hiipumaan ja sykkeet laskivat, joten ainoa järkevä vaihtoehto. Koko synnytyksen kivuliain osuus oli sisätutkimus käynnistysosastolla. Olisin voinut heti pompata pystyyn videoimaan tulokasta ja tuoretta isiä. Kätilö käski pysyä pedissä.

Maailman paras palkinto vuorokauden ikäisenä
Jos jotain olisin halunnut tapahtuvan toisin olisin halunnut aiemmin synnytysosastolle, jotta olisin voinut keskittyä hommaan sen sijaan, että mietin, koska pääsen saliin vai pääseenkö ollenkaan. Tällöin synnytyksen kulku olisi ollut todennäköisesti aika erilainen. Tämä oli kuitenkin tarkoitettu meidän kokemukseksi ja oli aivan huippuhienoa.

Tässä toinen synnytyskokemukseni Luomusynnytys - ylepyden aihe vai silkkaa hulluutta?

Luomusynnytystarina Lapsennimi.com sivustolla on ihanaa luettavaa. Luomusynnytys - Tieni luonnolliseen synnytykseen kertoo vesisynnytyksestä.

Hypnosynnytys auttaa äitejä luonnolliseen synnytykseen. Hypnosynnytys - Onko se hippien hommaa vai järkeenkäypää valmistautumista vauvan synnytykseen?

Ei kommentteja